Raivaamisen tarve alkoi vähitellen. Tavaroiden muutto omakotitalosta ja sen ulkorakennuksista ensin muutaman kerran rivitalokaksioon, sitten paritaloon, ja lopulta oli käsillä tämä vihoviimeinen muutto. Viidennen kerroksen yksiöön, kapeaan ja kaapittomaan, projektityön perässä pääkaupunkiseudulle. Siihen asti joka paikkaan kannoin samat laatikot, tavarat, esineet, joista alkoi tulla muuttopäivien myötä vihollisiani. Silti otin taas kaikki mukaani, uskoin tarvitsevani, käyttäväni, tekeväni.
Jossakin toisen ja kolmannen kaksion välillä jo alkoi ahdistaa. Tuli pakottava tarve avata joka ikinen varastossa säilytetty laatikko, ottaa esille lapsuuden muistot ja opiskeluaikojen aarteet. Oli pakko nähdä, mitä se kaikki oli, mitä raahasin perässäni, minkä takia muuttoauto täyttyi ja häpesin. Löysin tuttuja esineitä, joiden muistot olivat lämpimiä. Niin ainakin uskottelin.
Kun yksiöön muutto läheni, menin ensimmäisen kerran määrätietoisesti varastoon. Avasin laatikot uudelleen. Katsoin ja mietin, mitä teen näillä muistoilla, laatikoissa. Miksi olen pakottanut itseni ja muistoni tiiviiden kansien sisälle. Käynkö siellä vain kurkkimassa elämääni, tuijottamassa taakseni. Mitä jos päästäisin irti?
Täällähän tausta näyttää etäisesti tutulta ;)
VastaaPoistaTunnistan itseni tuosta tekstistäsi. Kannan myös mukanani liikaa menneisyyttä, mutta en tiedä mitä sille konkreettisesti tekisin - siis haluanko luopua ihan kokonaan vai pitäisikö hankkia jostakin jokin kontti, jonne voisi säilöä tavaraa hamaan, hämärään tulevaisuuteen? Tiettyjä huonekalujakaan en haluaisi enää katsella, mutta en kykene niistä luopumaankaan.
Miksi ihmeessä ihmisen pitää tarrautua kiinni niin lujasti? Materia on vain materiaa.
ps. onnea uudelle blogille. Et pääse musta eroon täälläkään =)
Tausta oli yhtä äkkinäinen valinta kuin koko blogin perustamisen päätöskin :)
PoistaÄäps, heitä kontti-ajatukset pois ja äkkiä! (Tässä blogissa ei silotella, sanotaan asiat suoraan eikä anneta hamstraajien tukahduttaa itseään tavaran alle ;) Katso neloselta Hullut hamstraajat, kuinka järkyttäviä summia niihin kontteihin uppoaa, kun tavarat "unohtuvat" sinne, vuosiksi. Mieli on kiinni, rahat kuluu, mutta mitä iloa on kontillisesta menneisyyttä?
Hyvä kysymys, jonka esitit. MIKSi ihminen tarrautuu niin lujasti materiaan. Siitä saan seuraavan postauksen aiheen, kiitos kielinikkari :)
ps. pelkäsin jääväni yksin rojujeni kanssa tähän blogiin... kiva kun tulit tupareihin =D
Osan voi varmasti jättää taakseen, mutta osa tärkeistä tavaroista kulkee varmaan aina mukana. Mikä on sitten sitä tärkeätä? Sitä on varmaan joskus syytä käydä lävitse. Ihastelin kerran yhden puolitutun minimalistista sisustusta ja olin hyvin tosissani. Nainen sanoi, että "hei, olemme muuttaneet kahden vuoden aikana KUUSI kertaa ja joka muutossa on karsiutunut tavaroita". Joku olisi voinut pitää asuntoa tyhjänä. No tuskin on enää, kun sitten heille syntyi kaksi poikaa... Terveisii tällekin puolelle blogia M-L
VastaaPoistaAina löytyy sitä kamaa, mikä kulkee mukana, loppuun asti :)
PoistaNiinpä, millä mitataan se tavaran tärkeys, mitä kannattaa säästää ja mistä syystä?
Minulla ilmenee selvästi erilaisia kausia (tässäkin). Joskus ihailin oikein rönsyilevää sisustusta, koriste-esineitä, pieniä asetelmia ja värien soinnutuksen leikkiä. No, silloin oli vähän enemmän tilaa viljellä koriste-esineitä ja muuta sälää. Nyt asunnon seinät on niin lähellä toisiaan, että jostakin on karsittava. Ja muuten paljon!
Kiva kun löysit tänne :) Jatketaan tavaran lajittelua ja heitetään romukoppaan kaikki se, mikä rasittaa ;)
Onnea ja menestystä uudelle blogille, joka kertookin mielenkiintoisesta aiheesta. Pysyn kuulolla jatkossakin!
VastaaPoistaTypyn emäntä
Vanha blogi ei katoa mihinkään :) Artun seikkailut jatkuvat, mutta ajattelin siivittää tavarankarkotusprojektiani tällä toisella blogilla :) Kiva kun olet mukana.
PoistaOnnea vaan ihan hirmusti uudelle blogille ja raivausurakalle. Löysinpäs vaan minäkin tieni tänne, vaikka vähän aikaa oonkin ollut syrjemmässä blogimaailmasta. Aihe tuntuu jotenkin kummasti tutulta. Vaikka jo tuossa meidän rempan aikaan raivastin aika paljon tavaraa pois, tuntuu, että paikat silti pullottaa täysinäisinä. Toisen puolen ullakonkin siivosin silloin ja sain heitettyä suurimman osan tavaroista pois. Nyt huomasin, että sinne puolityhjään tilaan on helppo heitellä tavaraa taas jemmaan. Hitsinpimpula. Ei ehdi edes toista puolta raivata (se on siis kattoa myöden täynnä), kun jo saa alkaa alusta.
VastaaPoistaPS. vastailen kunhan saan aikaiseksi.
Riittävän monta muuttoa yleensä auttaa otteen irroitukseen, mutta kuinka nopeasti uuden kerääminen alkaakaan. Onnea projektiin!
VastaaPoista